Yhdeksän kuukauden odotus

Kuvia ja tunnelmia raskausajaltamme

(Sivua päivitetty: 5.7.2008, kääntäjä lisätty 12.4.2014)

Monien kuukausien salailu on siis ohi ja voimme vihdoinkin kertoa kaikille ilouutisen
tulevasta perheenlisäyksestä! Tälle sivulle koostamme kuvia ja tunnelmia tuosta yhdeksän
kuukauden odotusajasta. Kuvia lisäämme satunnaisesti, mutta raskauspäiväkirjaa
yritämme pitää mahdollisimman hyvin ajan tasalla.
Tervetuloa siis milloin tahansa vilkaisemaan täältä tuoreimmat kuulumiset "odotusrintamalta".
Näin ihan ensialkuun laitamme vaan nuo parhaimmat ultraäänikuvat alle. Alimmaisena on ihan
ensimmänen, eli varhaisultrassa otettu kuva. Seuraavana niskapoimu-ultran kuva, ja sitten
rakenneultra, joissa näkyy siis tuorein tilanne "tyypin" kehityksestä...

Virallinen laskettu aika oli: 17.6.2008.
Eli yliajalle mentiin, kuten jo ennakkoon vähän arveltiinkin...

Nämä kolme allaolevaa kuvaa ovat rakenneultraäänikuvia, jotka ovat
siis tällä hetkellä kaikista tuoreimmat kuvat asukkaasta:
Rakenneultra1

Tässä "asukas" poseeraa tyylikkäästi niskapoimu-ultrakuvassa:

Nämä kaksi kuvaa ovat ihan ensimmäiset, varhaisultrassa otetut kuvat:
Varhaisultra1

Sivun alkuun

RASKAUSPÄIVÄKIRJA:

-12.10.2007 n. klo 21.15. (RV 4+3) Perjantai-iltana tehtiin saunan jälkeen raskaustesti, jotta selviäisi voiko siideriä ottaa. Oireina oli ollut tässä vaiheessa pieniä vihlaisuja alavatsalla, jollaisia ei aiemmin ole tuntunut.
Testi tosiaan näytti vaaleanpunaista keskimmäisessä näytössä, joka tarkoitti positiivistä testitulosta. Ihmettelimme jonkin aikaa tulosta, joka oli kuitenkin aika yllätys; emme osanneet arvata, että näin pian osuisi kohdalle, etenkin kun tuota ikääkin alkaa jo olla jonkin verran.

-18.10.2007 (RV 5+2) Tänään tilasin ajan äitiysneuvolasta, se saatiin vasta 26.11.07. Tässä sitä on ihmetellyt että mitään raskausajan tietoutta ei ole yhteiskunnan puolelta tarjolla ennen tuota, neuvolaan mennessä olisi kerinnyt kaikkea mahdollista kiellettyä nautiskella, jos ei aktiivisesti itse haeskele tietoa. Onneksi on netti, Espoolla on hyvät sivut aiheesta, johon neuvolan tätikin viittasi, kun sinne soitin.
Oireita ei tähän mennessä ole ollut kuin jonkinlaista pahoinvointia,joka tuntuu tulevan enimmäkseen iltaisin. Ruoka ei välillä oikein tahdo maistua entiseen tapaan. Pieniä juilintoja on vatsassa ajoittain. Ajoittain myös tuntuu väsyttävän enemmän kuin tavallisesti, viikonloppunakin tuli nukuttua yli 10 tunnin yöunia ja päikkäreitä päälle. Mielialat ovat olleet suht normaalit, jonkinlaista hajamielisyyttä on havaittavissa, mutta eipä ole kyllä ihmekään, onhan tämä aikamoinen elämänmuutos.

-20.10.2007 (RV 5+4) Eilen tilasin ajan varhaisultraan. Aika saatiin maanantaille 29.10, jolloin on kulunut 6+6 viikkoa, jolloin jotain katkarapua muistuttavaa pitäisi olla jo näkyvissä. Vähintäänkin pitäisi selvitä, että tyyppi on oikeassa paikassa. Uutena oireena on ilmennyt hajuaisti muutoksia, esim. astianpesukone tuoksahti ihan kuvottavalle.

-30.10.2007 (RV 7+0) Eilen käytiin varhaisultrassa yksityisellä Tapiolan keskustornissa tarkistamassa että onko siellä joku hengissä ja että se joku on oikeassa paikassa. Lääkärinä oli Seija Kaukoranta, joka sai heti kättelyssä näkyville ruskuaispussin ja sikiön, jossa voitiin nähdä sykkivä sydän. Mukaan saatiin kuvat, äitiyskortti ja lausunto jossa kerrotaan, että kohdussa on 1 sikiöpussi, pituus 8,5 milliä, vastaa 6+6 raskausviikkoa. Hyvä sydämensyke.
Lausuntoja kirjoittaessaan lääkäri myös hämmästeli tuota meidän aikataulua, raskaus alkoi siis puolitoista kuukautta siitä kun pillerit jätettiin pois. Sanoi vielä että yli 35 vuotialla menee keskimäärin vuosi yrittäessä.

Nyt on siis alkamassa viikko 8, oireista sen verran että pahoinvointia on nyt sitten ollut viikon 7 alusta alkaen. Erittäin epämiellyttävää, mutta onneksi oksennuslinjalle ei ainakaan vielä ole tarvinnut lähteä. Ruokatottumuksia on pitänyt muuttaa: joitakin ruokia ei kertakaikkiaan tee mieli syödä. Parhaiten tuntuu maistuvan sellaiset suomalaiset perusruuat, kuten jauhelihakastike, makkarasoppa, makaroonilaatikko. Kalaa ei voi ajatellakaan, eikä mitään voimakkaasti maustettua. Kahvi on jäänyt hyvin vähiin, aamuisin olen korvannut sen teellä. Töissä juon ihan vähän näön vuoksi. Tuntuu siis, että miedon makuiset ruoka-aineet menevät alas parhaiten. Olen myöskin syönyt Multitabsin pahoinvointiin tarkoitettuja inkiväärikapseleita, luulisin että niistä voi olla jotain apua, koska oireet nyt ei ainakaan ole pahentuneet viime viikosta, vaikka HCG -tasot vielä näillä viikoilla ovat kasvamaan päin. Väsymystä ja närästystä on edelleen, mutta tuo pahoinvointi on rasittavinta.

-7.11.2007 (RV 8+1) Viikko 9 on alkanut, ja Oireet ovat syystä tai toisesta hieman laantuneet. Apua pahoinvointiin, joka viikonloppuna yltyi jopa oksentelun asteelle kertaalleen, on löytynyt SeaBand -rannekkeista, joita pidetään ranteissa tietyn akupunktiopisteen päällä.

-28.11.2007 (RV 11+1) Pahoinvointi on onneksi nyt viimein oikeasti ruvennut laantumaan. Piinallisten viikkojen jälkeen viime viikolla ympärivuorokautinen pahoinvointi muuttui pelkästään iltapahoinvoinniksi ja tällä viikolla iltapahoinvointiakaan ei ole joka ilta ollut. Maanantaina käytiin sitten neuvolassa. Jutusteltiin neuvolan tädin kanssa, joka oli ihan mukavan tuntuinen. Otettiin erilaisia näytteitä, jotka olivat normaalilukemissa. Verenpaine mitattiin, lukemat hyvät 110/78, hemoglobiini hyvä 127. Kaikki Verinäytteet jätettiin otettavaksi labraan, koska olen sinne muutenkin menossa joulun välipäivinä siihen AFP -seulontaan, kun se pitää tehdä viikolla 15. (Tämä siis tehdään Espoossa vain yli 37 -vuotiaille.) Lopuksi kokeiltiin sitten kuuluisiko sydänääniä Doppler-laitteella, ja kuuluihan sieltä, vaikka neuvolan täti epäili, ettei näin aikaisin välttämättä vielä kuulu! Ääni muistutti sellaista junan veturia, ja oli mukavaa saada varmistus, että salamatkustaja on edelleen hengissä.

-16.12.2007 (RV 13+5) Torstaina 13.12. käytiin sitten niskapoimu-ultrassa. Siellä ultraaja kertoi että kaikki näyttää normaalilta: niskapoimussa ei turvotusta, nenä näkyy, ja jalkojen pituutta kehuttiin. Nämä ilmeisesti kaikki ovat markkereita sen puolesta, että tyyppi olisi normaali. Pää-perämitta oli 6,4 senttiä, eli kaikkineen sellainen 10 senttinen tyyppi siellä asustelee. Asukki oli ensin vielä aamu-unilla, joten ultraaja herätti hänet ravistelemalla vatsaa, sanoi herkkä- uniseksi kun tyyppi rupesi välittömästi heiluttelemaan käsiään ja jalkojaan. Asukkaasta saatiin hieno profiilikuva mukaan.

Muuten olo on parantunut viime aikoina, pahoinvointia on vielä jonkinverran ajoittain, mutta on se selvästi poistumaan päin. Vatsa on ollut loppuviikosta sen tuntuinen, että siellä on tapahtumassa jotain: torstaina tuntui ensimmäisen kerran ilmeisesti liitoskipuja, vatsassa on ollut sellaista painontunnetta, ja vessassa on saanut juosta tiheämmin. Eilen havaitsin, että vatsaan on ilmestynyt pieni kumpu, vaatteiden alta se ei kyllä vielä näy. Ratsastushousut mahtuivat vielä torstaina jalkaan mainiosti ja mahtunevat varmaan ensi viikollakin. Joulun jälkeen viimeistään pitää kyllä lähteä vaateostoksille..

-26.12.2007 (RV 15+1) Joulu alkaa olla vietetty. Onneksi on kutakuinkin normaalisti voinut syödä jouluruokia, eli pahoinvointi on laantunut jo aika paljon, vaikka sitä vieläkin välillä on. Perjantaina olisi sitten viimeinen seulonta, eli AFP -seula joka on verikoe. Kunhan siitä on tulokset saatu, ryhdytään kertomaan työpaikalla ja tuttaville. Vatsa alkaa nyt jo erottua, mutta tuon saa vielä hyvin peitettyä, housut alkavat kyllä tuntua aika täysiltä vatsan kohdalta. Ratsastusta varten olen ostanut muutenkin lämpimämmät talvihousut, jotka ovat vähän väljemmät, joten ne riittävät hyvin tammikuun ratsastuksiin. Sitten tuleekin puolen vuoden tauko siihen harrastukseen.

-28.12.2007 (RV 15+3) seuraava seulontaetappi, eli veriseula on sitten suoritettu, labrassa meni 1 h jonottaessa. Näytteiden otto sujui nopeasti ja verta minusta on aina saanut melko helpolla herutettua, vaikka sitä piti olla ainakin kahteen putkiloon. Tässä siis seulotaan HCG:tä ja AFP:tä. Lisäksi selvitetään minun veriryhmä ja rhesustekijät, ja testataan hiv, kuppa ja B-hepatiitti.

-12.1.2008 (RV 17+1) Maanantaina 7.päivä tulivat veriseulan tulokset, jotka olivat normaalit! 9. päivä oli neuvola ja ensimmäinen neuvolalääkärin tarkastus. Veriryhmätulokset olivat tulleet (tautitulokset eivät) ja meillä on siis sama veriryhmä 0+, joten ei tarvitse mitään rhesus-juttuja ihmetellä. Neuvolassa ja lääkärillä oli kaikki tutkimustulokset ihan normaalit. Lääkäri vaihtoi tuon virallisen lasketun ajan olemaan 20.6, joka on sitten juhannusaatto. Lääkäri kuunteli dopplerilla sydänääniä, ja kuuluihan niitä jälleen. Sanoi sykkeen olevan 120-140. Viime viikosta lähtien on tuntunut vatsassa välillä "kuplintaa", joka tällä viikolla on alkanut tuntua selvemmin, joten kyseessä taitaa olla asukas joka siellä liikuskelee ja potkiskelee, alkaahan hän olla jo kohta 20 cm pitkä. Keskiviikkona aloitin myös työväenopiston joogaa odottaville -ryhmässä, joka on Hatha -joogaa sovellettuna odottavalle, loppurentoutuksessa alkoi vatsassa tuntua eloa, ilmeisesti venyttely aktivoi asukastakin.

-19.1.2008 (RV 18+1) Torstaina kävin fysioterapeutilla, joka kertoili raskausajan liikunnasta ja opasti kokeilemaan lantionpohjalihasten jumppaamista. Asukas on tosiaan ruvennut potkiskelemaan päivittäin, töissä iltapäivisin 2-4 välillä ja illalla sohvalla makoillessa hän tuntuu olevan aktiivisin. Kävin viikolla parturissa, josta asukki jostain syytä innostui. Ratsastus piti lopettaa, koska se rupesi käymään hankalan tuntuiseksi, mutta tilalle tuli siis tuo jooga ja lisäksi aloimme taas käydä pingiksen peluussa perjantaisin, joten liikuntaakin tulee harrastettua.

-25.1.2008 (RV 19+0) Rakenneultra oli sitten tänään. Asukas oli tällä kertaa jo valmiiksi hereillä, hän pyöriskeli ja imeskeli ilmeisesti peukaloaan. Enää hän ei mahdu kerralla ultran ruudulle. Kaikenlaisia asioita mittailtiin, ja ultraaja totesi että kaikki on kunnossa, joten nyt tiedetään että tyypillä on aivot päässä, ja kaikki muukin paikallaan siellä missä pitää. Ultraaja oli sitä mieltä että laskettua aikaa ei olisi saanut enää siirtää, joten hän siirsi sen takaisin 17.6. Kysyttiin sitäkin, että kumpaa merkkiä asukas olisi. Ultraaja sanoi, että asento on vähän huono, mutta villi arvaus on kuulemma tyttö, sellaisia viitteitä oli kuulemma näkyvissä, mutta varoitti ettei sillä perusteella saa ryhtyä punaisia vauvanvarusteita ostelemaan! Käytiin ultran jälkeen Jukan kanssa kahvilla ja ihmeteltiin saatuja kuvia. Itselläni oli vapaapäivä, joten läksin vielä shoppailemaan vähän äitiysvaatteita. Ultraajakin varoitteli, että seuraavan kymmenen viikon aikana rupeaa vatsa kasvamaan ihan todenteolla, nythän mahtuu hyvin vielä vähän väljemmät housut jalkaan. Tämän viikon muita uutisia on, että kerroin työpaikalla pomolle ja muille työkavereille, eräisiin projekteihin pitää saada lähiaikoina siis perehdytettäväksi uutta työvoimaa. Ihmiset olivat hieman yllättyneitä, kun minua varmaan pidetään enemmän eläinten kuin lasten ystävänä.. Jukkakin sai kokeilla tällä viikolla yhtenä iltana, miltä potkaisut tuntuvat, kun tyyppi oli oikein eloisalla tuulella ja kumautteli useita kertoja samaan kohtaan.

-29.1.2008 (RV 20+0) (Siirryttiin takaisin alkuperäiseen ajanlaskuun) Tänään ollaan sitten virallisen aikataulun mukaan puolessa välissä! Ostettiin kaupasta leivokset ja juhlitaan huomenna samalla Jukan synttäreitä ja puolivälin etappia. Asukas on ollut viime aikoina oikein eloisa, etenkin iltaisin telkkaria katsellessa tai unta odotellessa. Jostakin luin, että hänellä on siellä enemmän tilaa hillua, kun minä olen makuulla. Jukkakin on useamman kerran tuntenut vatsan päältä potkuja. Itse tunnen lisäksi vielä erilaisia muljahteluja, ilmeisesti siellä heitellään volttia, kun kerran on tilaakin vielä tässä vaiheessa jäljellä.

-13.2.2008 (RV 22+1) Eilen tuli Kela -raja (154) täyteen, ja voi ryhtyä hakemaan äitiysavustuksia. Eilen oli myös neuvola, jossa katsottiin niitä Kelan papereita, pitää viedä ensi viikolla lomalta palatessa palkanlaskentaan. Neuvolassa muuten kaikki arvot kohdillaan, paitsi rauta, joka on nyt tipahtanut lukemaan 111. Sain ohjeeksi syödä 100 mg rautaa päivässä, joten Obsidania nyt sitten kokeillaan. Kaikillahan tablettirauta ei oikein imeydy, ja monilla tulee jännittäviä vatsaoireita näistä, mutta katsellaan mitä tuleman pitää...
Asukkaan sydämenlyöntejä kuunneltiin jälleen, nyt ne kuuluvatkin jo oikein selvästi. Asukas vaihtoi välillä asentoa ja sydämensyke kiihtyi välillä. Neuvolan täti sanoi että se reagoi tuohon meidän kuunteluun, ja yrittää karata alta pois. Syke on kuulemma kuitenkin säännöllistä luonteeltaan, kuten pitääkin. Sykkeeksi äitiyskorttiin laitettiin 145. Mitattiin myös kohdun korkeutta, se hipoo normikäyrän yläosia, tämä todennäköisesti johtuu siitä, että viime viikon loppupuolella vatsassa tapahtui oikein kasvupyrähdys, sitä ennen vatsa olikin aika huomaamaton vielä. Tästä varmaankin aiheutui viikonloppuna olleet vatsanväänteet, lisäksi perjantaina ja lauantaina oli sellaista hyperventilointia, jota ei onneksi ole enää esiintynyt. Asukki on nyt loma-aikaan ollut aktiivisella päällä: päivittäin pidetään potkutreenejä, etenkin iltaisin ja yöllä.

-20.2.2008 (RV 23+1) Rautaa on nyt syöty n. viikko eikä mitään kaameita sivuoireita ole ilmennyt. Tuntuisi siltä että kiipeäminen työpaikalla 6.kerrokseen portaita pitkin on helpottunut. Ennen lomaa meinasi henki loppua kesken matkan, joten siitä päätellen voi olla että hemoglobiini olisi jo parantunut. Varmistus saadaan seuraavassa neuvolassa joka onkin vasta 19.3. Kelan papereista selvisin hengissä selkeiden ohjeiden avulla, jotka sain palkanlaskijaltamme, joka toimittaa vielä paperit tarvittavine todistuksineen kelaankin, joten nyt odotellaan sitten äitiyspakkausta.
Viime viikon neuvolakuulumisista jäi mainitsematta, että paino on kehittynyt oikein mukavasti: sitä on tullut vain kolmisen kiloa alkuajasta lisää. Vatsa ei myöskään erotu vaatteiden alta kovin selkeästi, josta työkaveritkin huomauttivat, vaikkakin vatsa on kooltaan neuvolan mittausten mukaan käyrän ylärajalla (viime viikolla 20,5), johtunee tuosta minun ruumiinrakenteesta, kun en ole muutenkaan kovin hentoista tyyppiä, niin vatsakaan ei niin selkeästi erotu vielä. Potkiskelu ja möyrintä vatsassa jatkuu entiseen malliin ja on tietysti lisääntynytkin, tuntuu että vatsassa ollaan enemmän ja useammin valveilla. Nythän asukki jo raskauskalenterien mukaan kuuleekin, joten voidaan ryhtyä soittelemaan hälle vaikka klassista..

-4.3.2008 (RV 25+0) Kirjoittelussa on ollut taukoa pari viikkoa, kun ei mitään erityistä kerrottavaakaan ole tullut. Seuraava neuvolakin on vasta pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona, silloin onkin toinen lääkärintarkastus vuorossa. Ilmeisesti sen kerran jälkeen neuvolassa ryhdytäänkin ramppaamaan kahden viikon välein, mikä on tavallaan ihan mukavaa, että pysytään tarkemmin kärryillä siitä, mitä siellä vatsassa on meneillään. Tämähän tietysti johtuu siitä, että loppuaikana riski saada kaikenlaisia jännittäviä raskauskomplikaatioita on isompi ja toisaalta nythän olisi jo periaatteessa mahdollista saada tyyppi pelastettua, jos jotain alkaisi mennä vikaan. Joten haluavat tietysti tutkia noita valkuaisia, sokereita, hemoglobiineja ja verenpaineita useammin.
Lapsivakuutuksia on tullut vertailtua ja sellainen onkin haussa ihan Espoon sairaalapäivystyksen toimimattomuuden takia, siellä saa lehtikirjoitusten mukaan pahimmillaan odotella 8 tuntia lapsenkin kanssa. Samaa mieltä tuntuvat olevan ihmiset keskustelupalstoilla, että päivystys ei oikein toimi täällä päin, joten vakuutusta ollaan siis hankkimassa. Paperiasioista jatkaen: Kelan päätökset saapuivat eilen, joten kahden viikon sisällä odotellaan äitiyspakkausta. Päästäänkin sitten ensimmäistä kertaa näpelöimään vauvatarvikkeita, kokemusta kun ei näistä asioista pahemmin ole päässyt kertymään kummallekaan.. Paketin sisältöä on tietysti jo käyty kurkkimassa Kelan sivuilla, mutta onhan se eri asia päästä käsiksi kamppeisiin. Vuoden 2007 paketti on varmaankin tulossa, mutta se on käsittääkseni ollut suosittu, joten lienee ihan ok.
Vatsassa liikuskellaan entiseen tahtiin, viime viikolla huomattiin vasta katsoa näkyykö asukkaan liikustelu ulospäin, ja näkyyhän se ihan selvästi, kun siellä monotellaan. Vatsassa ilmeisesti etsiskellään nyt parasta asentoa, koska potkuja tulee milloin minnekin päin vatsaa. Aiemmin potkut enimmäkseen tuntuivat alhaalla. Oireina on viime aikoina ollut jonkin verran närästystä ja "aamupäivä" pahoinvointia, joka vaivaa aamiaisen jälkeen ja kestää suurinpiirtein aamupäivän. Tämä on onneksi paljon lievempää kuin se alkuaikojen jatkuva kuvotus, ja siihen näyttää auttavan Samarin ja Rennie. Lisäksi on taas ruvennut väsyttämään enemmän, joskaan ei kuitenkaan yhtä paljon kuin silloin alkukolmanneksella, viikonloppuna tuli kuitenkin nukuttua päikkäreitä ja pitkiä yöunia. Odotus alkaa pikkuhiljaa kääntymään viimeisen kolmanneksen puolelle, joten kohtuullisen ongelmattoman keskikolmanneksen jälkeen tässä on odotellutkin jotain oireilua.

-14.3.2008 (RV 26+3) Eilen saatiin äitiyspakkaus. Ilta menikin tutkiskellessa vaatteita ja tavaroita, nyt erotetaan puolipotkuhousut potkuhousuista, on ihmetelty miltä näyttävät vaipat, kestovaipat ja helistimet ja suunniteltu miten tehdään laatikosta perillisen ensimmäinen vuode. Äitiyspakkauksen sisältöä tutkiskellessa konkretisoitui taas tuo, että vaatteissa voi kohta olla tyyppi sisällä...
Muita uutisia on, että olen sitten oppinut erottamaan nuo ennakoivat supistukset. Ensin luulin, että tyyppi kääntyilee siellä jotenkin kummallisesti, mutta sitten tunnistin tuon vatsan kovettumisen oireeksi. Supistukset eivät paljon tunnu muulta kuin että vatsa siis kovettuu. Supistuksia ilmenee harvakseltaan, välillä menee päiviä ettei ole ollenkaan, toisinaan taas muutaman kerran päivässä. Eli ihan normaalia kohdun "harjoittelua" tässä vaiheessa.

-19.3.2008 (RV 27+1) Tänään käytiin jälleen neuvolassa, hemoglobiini oli palannut suurin piirtein alkuarvoonsa: oli nyt 126. Verenpaine oli vähän koholla: 130/81, mutta se voi hyvin johtua huonosti nukutusta yöstä ja stressistä: ollaan lähdössä pääsiäiseksi Joensuuhun, joten on ollut järjesteltävää ja töissäkin on ollut vähän stressin tuntua viime aikoina. Lukemahan on kuitenkin aika normaali edellisiin arvoihin verraten, joten sitä ei pidetty mitenkään ihmeellisenä. Käsittääkseni on myös normaalia, että se vähän nousee loppuaikana, eikä se siis välttämättä tarkoita sen kummempaa. Muut arvot ja painon nousu ihan normaaleja, joten ilmeisesti sokerirasitustestiin ei sitten laiteta. Seuraava neuvola-aika varattiinkin sitten jo kahden viikon päähän. Lääkärin luona käytiin toista kertaa, hän kuunteli sydänäänet, jotka kuuluivatkin varsin voimakkaasti, asukkaalla on kuulemma kaikki hyvin. Lääkäri epäili että asukas olisi jo raivotarjonnassa, eli siis pää alaspäin kuten olisi syytäkin, jotta synnytys sujuisi normaalisti. Tosin hän sanoi että voi tuo vielä kääntyilläkin. Kohdunpohjan korkeus oli 25.5, edelleen yli keskiarvon, mutta vähemmän kuin viimeksi. Toivottavasti tämä ei tarkoita, että asukkaasta on tulossa hirmuisen kokoinen...

-4.4.2008 (RV 29+3) Taasen kuulumisia neuvolasta, jossa käytiin tänään aamusella. Painoa on tullut nyt sitten melkein kilon verran viikossa viime kertaan verrattuna. Kokonaisuutta katsoen tämä ei ole ihan hirveää, kun kiloja on yhteensä tullut n. 7 kg. Esim. erään raskauslaskurin mukaan keskimääräinen painonnousu voisi olla 8 kg luokkaa, eli jotain tällaista tyypin kaikkine istukkoineen ja lapsivesineen tulisikin painaa. Neuvolan tätikään ei tuntunut olevan tästä varsinaisesti huolissaan. Verenpaineesta tuli seuraavia lukemia: 133/87, 127/91. Pääsiäisenä kuitenkin Joensuussa tuli mitattua ihan normaalilukemat vanhempien mittarilla (110/76 muistaakseni), jotain neuvolahermoilua sitten varmaan... Muuten normaaleita lukemia, hemoglobiinia ei otettu, kun viimeksi otettiin ja se oli silloin ihan hyvä. Nyt saa olla ainakin vähän aikaa ilman tablettirautaa, ja ensi kerralla katsotaan mitä tehdään. Kohdunpohjakorkeus 26, joten tällä kertaa mentiin hieman keskiarvokäyrän alapuolelle, mikä on helpottavaa kun tästä voinee päätellä, ettei mitään jättiläistä ole tulossa. Sydänääniä kuulosteltiin, ja hyvät sykkeet saatiin taas, lukemaksi merkattiin 150. Neuvolan täti tunnusteli tyypin asentoa, ja selitti samalla miten päin siellä ollaan, ja suunta on edelleen oikea eli neuvolakorttiin merkittiin raivotarjonta.

Vauvatavaraakin on alkanut pikkuhiljaa kertymään: pääsiäisenä vaatetta yms. tarvikkeita vanhemmilta ja kaverilta. Isommista tavaroista kuten pinnasänky, rattaat, turvaistuin ja sitteri on tehty kaupat Jukan serkun perheen kanssa ja osa tavaroista onkin jo saatu ihmeteltäväksi kotiin asti. Seuraavaksi pitää ryhtyä miettimään, että mitä vielä puuttuu. Netistä löytyy aika hyviä tavaralistoja joista voi arvioida, mikä näyttää tarpeelliselta ja mikä turhakkeelta.

-14.4.2008 (RV 30+6) Mitattiin tuossa vatsan ympärys yhtenä iltana, kun ihmiset tuolla netissä näyttävät harrastavan moista. Saatiin RV 30+1, 102 cm. Vertailin yhteen netistä löytämääni listaan, aika keskiarvolukemalta vaikuttaisi. Vatsassa on ollut viime aikoina kaikenlaista elämää: tyypillä on ollut hikka useana päivänä, terkkarin täti varmisti että sitä se on oireista päätellen. Hän sanoi, että todennäköisesti hikkailee sitten kun tulee poiskin. Lueskelin jostain, että hikka aiheutuu siitä, että siellä harjoitellaan jo hengittämistä. Hikan lisäksi on seurattu vatsan pomppimista ja muljuilua, kun tyyppi siellä kääntyilee. Välillä näyttää ja tuntuu aika hurjalta tuo melskaaminen. Supistuksia on alkanut viime neuvolassa käynnin jälkeen tulla ihan päivittäin, ne ovat edelleen kivuttomia. Silloin tällöin pientä jomottelua alavatsassa, etenkin jos on harrastellut enemmän liikuntaa, lähinnä kävelyä nykyisin. Neuvolan tädin mukaan on ihan normaalia että tässä vaiheessa on päivittäin supistuksia, hän kyselikin niistä viimeksi. Varsin vähillä raskausoireilla on tähän asti selvitty, kun lueksii noita ihmisten kaikenlaisia vaivoja netissä.
Tänään oli sitten perhevalmennuksen ensimmäinen kerta. Lähinnä siellä jutusteltiin ja vaihdettiin kokemuksia, tällä kertaa jaettiin tulevat isät ja äidit omiin ryhmiinsä. Lopuksi katsottiin video, jossa Jorvi esitteli synnytysosastonsa toimintaa. Seuraava kerta on ensi maanantaina, jolloin aiheena onkin sitten synnytys.

-22.4.2008 (RV 32+0) Eilen oli neuvola ja perhevalmennuksen 2.kerta samana päivänä. Paino oli tällä kertaa pysynyt aika lailla samoissa lukemissa kuin viimeksi, joten viime kerran hurja painonnousu kuittaantui sitten siinä. Verenpaine oli tällä kertaa 128/83, melkein samat lukemat tulivat Jukan vanhemmilta lainassa olevalla mittarilla, joka oli mukana. Tuntia aikaisemmin kotosalla mittasin sillä 115/70, joten olen siis onnistunut kehittämään tässä raskauden aikana jonkinlaisen neuvolakammon, alussahan paineet olivat neuvolassa paremmat. Yhteenvetona siis, että verenpaine on oikein hyvissä lukemissa, jos sitä ei mitata neuvolassa.
Muuten jälleen normaaleita testituloksia, hemoglobiini 122, sf-mitta (kohdunpohjakorkeus) 27, pikkuisen keskiarvon alapuolella, neuvolan tädin mielestä sopiva. Nyt mitattiin ensimmäistä kertaa virallisesti myös vatsanympärys, lukema on nyt 101 cm. itse saimme 102 cm n. viikko sitten. Kuunneltiin jälleen asukkaan sykkeitä, arvoksi neuvolakorttiin laitettiin 135, on kuulemma tasainen ja hyvä syke. Asukas on nyt ilmeisesti sitten pysyvästi asettunut raivotarjontaan, hänen kinttunsa tuntuvat kotonakin aina olevan tuolla ylävatsan jossain kohdassa, paikka jonkin verran vaihtelee, eli välillä ne tuntuvat kyljen läpi tai navan yläpuolella.
Perhevalmennuksessa siis käsiteltiin synnytystä, meidän neuvolan täti oli pitämässä valmennusta. Katsottiin Kätilöopiston synnytysvideo, joka ei ollut onneksi hirveän graafinen. Synnytyksestä saatiin hyvää lisäinformaatiota, kirjoista ja netistä luetun lisäksi. Käytiin läpi myös Jorvin ohje siitä, milloin ja miten pitäisi ruveta siirtymään synnytysosaston suuntaan. Tänään tuli siis 32 viikkoa täyteen ja siirrytään 9:nnelle kuukaudelle odotuksessa, enää 8 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan! Lievää turvotusta on ollut jaloissa, mutta siihen auttaa kun nostaa jalat seinälle ja pyörittelee nilkkoja. Noita kivuttomia supistuksia voi sanoa olevan nyt päivittäin, mutta se on siis ihan normaalia tässä vaiheessa.

-7.5.2008 (RV 34+1) Vappukin on sitten vietetty rauhallisissa tunnelmissa kotona, ja viikonloppuna oltiin Sysmässä nautiskelemassa hienosta kesäisestä säästä. Eilen oli viimeinen perhevalmennus, jossa kävi vieraana tuore äiti ja n. 5 -viikkoinen poika. Valmennuksen pitäjä esitteli lapsen käsittelyä ja otteita, varsin rauhallinen tyyppi oli tämä pikkuinen vierailija. Edellinen kerta perhe- valmennuksesta olisi voitu jättää hyvin väliinkin, käsiteltiin aihetta parisuhde ja asiat tuntuivat jokseenkin itsestäänselvyyksiltä. Oireina on ollut edelleen turvotusta jaloissa ja närästystä, ei onneksi mitään sen kummempaa, mutta päivät töissä alkavat kyllä tuntua aika pitkiltä. Lentosukkia on tullut pidettyä, se tuntuu helpottavan jalkojen turvotusta. Vatsaa jomottelee ajoittain, eli supistukset ovat ilmeisesti jo vähän voimakkaampia. Tyyppi liikuskelee edelleen hyvin, ja tunkee nyt kinttujansa niin tiukasti kylkeen kiinni, että se alkaa jo tuntua välillä vähän ikävältäkin.
Laskettuun aikaan on enää 6 viikkoa ja töitäkin on jäljellä enää 3 päivää ennen äitiyslomaa! Sain eilen soiteltua ajan Jorvin synnytysosastoon tutustumiseen, joka siis on 18.5. Seuraava neuvolakin on vasta viikon päästä, jolloin on myös kolmas lääkäri. Tällöin varmistetaan tyypin asento ja katsotaan että se mahtuu aikanaan ulos sieltä mistä on tarkoituskin.

-14.5.2008 (RV 35+1) Mitattiin vatsanympärys ja saatiin tulokseksi 106 cm (RV 34+5), joten kasvua on tapahtunut. Tyypin kintut tuntuvat välillä jo kylkiluiden kohdalla, mikä on jokseenkin epämiellyttävää. Täytyy välillä työntää asukkaan kinttuja takaisin, että hän asettelisi ne vähän parempaan paikkaan. Yllättävän vähän oireita on tällä hetkellä, vaikka näin pitkällä jo ollaan. Äitiysloma alkoi eilen, enkä varmaan ole vielä ihan sisäistänyt koko asiaa. Työkavereilta sain läksiäislahjaksi kukkia ja Kiroileva siili 2 -kirjan, kun eräs työkaverini tiesi minun pitävän Siilistä... Tämän lapsiprojektin "tuotos" pitänee sitten loppukesästä käydä näyttämässä varmaan työpaikallakin.
Saatiin sunnuntai-iltana pinnasänky ja vaunut "avaimet käteen" -periaatteella kotiinkuljetettuna, joten mitään isompaa ei tarvitse enää hommata. Tavarat tulivatkin sopivaan aikaan kun äitiyslomalla kerkiää laittelemaan sänkyä kuntoon ja sen sellaista. Viimeinen virallinen lääkärineuvola oli tänään. Neuvolan täti oli sairaana, mutta lääkärillä käytiin. Painoa oli tullut 74,3 eli alle kymmenen kilon ollaan edelleen alun lukemista. Sf -mitta oli tällä kertaa taas kiivennyt yli keskiarvon: 33,5 cm, joten siellä on otettu vissiin loppukiri painonnousussa ja pituuskasvussa. Verenpainetta taas neuvolassa 134/90, kotona pari päivää sitten 115/70. Kohdunkaula oli vähän pehmentynyt, mikä näillä viikoilla onkin jo ihan hyvä asia, että jotain valmistautumista tulevaan tapahtuu. Netissä surffailun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tästä ei voi mitään syntymän suhteen ennustaa, toisilla pehmenee jo viikon 20 jälkeen ja toisilla menee melkein synnytykseen asti.

-19.5.2008 (RV 35+6) Viikonloppuna olikin paljon ohjelmaa: Lauantaina oltiin kavereiden häissä, ja sunnuntaina Jorvissa tutustumassa synnytysosastoon. Sunnuntai-iltana olin sitten jo aika uuvuksissa, mutta toisaalta on kyllä ihan hyvä välillä käydä ihmisten ilmoilla, seuraelämä kun on tämän perillisen odottelun myötä päässyt vähän näivettymään... Äitiyslomalla onneksi saa sitten vaikka keskellä päivää nukkua jos on tarpeen, ja sitä on tänäänkin tullut hyödynnettyä.
Jorvissa kierrettiin tutustumassa ensin nk. odotushuoneisiin, jossa oli myös vesiallas avautumisvaihetta varten. Allasta tulee varmaan kokeiltua, jos synnytys käynnistyy normaalisti. Tämän jälkeen käytiin synnytyshuoneessa, joka näytti aika normaalilta yhden hengen sairaalahuoneelta. Sieltä löytyi ilokaasumaski, jota sitäkin tulee varmaan testattua. Epiduraalipuudutus pitää varmaan katsoa sitten tilanteen mukaan, toisaalta sen laittaminen hirvittää, mutta jos kivut on kovat niin saattaa olla että piikkikammokin siitä tokenee.. Tarkoitus olisi mennä tuo synnytys vähän tilanteen mukaan, kun ei ole aikaisempia kokemuksia kyseisestä lajista. Tutustumisen lopuksi käytiin hissillä yläkerrassa, jossa käytiin vilkaisemassa synnyttäneiden osastoa. Huoneisiin ei päästy kun olivat kaikki käytössä, mutta katseltiin Jorvin esittelyvideo. Saatiin esite perhehuoneesta, sellainen laitetaan tilaukseen kunhan laitokselle asti päästään, toivottavasti niitä on sitten vapaana.
Seuraava aika neuvolaan on vasta viikon päästä, kun neuvolan täti oli aikaa varatessani sitä mieltä, että vielä voidaan mennä kahden viikon käyntivälillä. Eipä ole tarvinnut siis kauheasti ravata tutkittavana, mikä johtunee siitä että raskaus on tähän asti sujunut suurin piirtein oppikirjatyyliin. Toivotaan että näin myös jatkuu, onneksi nuo raskausmyrkytykset ja sen sellaiset antaa käsittääkseni aika selkeitä oireita, joten osaa hankkiutua neuvolaan tai sairaalaan, jos jotain erikoista ilmenee. Tyyppi liikkuu edelleen aktiivisesti, nyt hän yrittää laajentaa yksiötään tunkemalla kinttujaan oikean kylkiluun kohdalta pihalle, joka tuntuu epämiellyttävältä. Jaloissa on jo aika paljon voimaa, kun saa täysillä painaa takaisin, etteivät kylkiluut rusennu, kun yksiössä voimistellaan.
Huomenna alkaakin jo viikko 37, ja päiviä laskettuun aikaan on jo alle 30. Loppusuora alkaa häämöttämään tässä odotuksessa.

-26.5.2008 (RV 36+6) Nyt on viimeisetkin isot hankinnat perillistä varten tehty. Ostimme viime viikolla kylpyhuoneeseen sellaisen kevyen hoitopöydän ja ammeen. Lisäksi ostimme pinnasänkyyn kissan suojan, joka on sellainen puukehikossa oleva metalliverkko. Pitää varmasti kissan poissa sängystä. Pienehköjä 56 - 60 cm Vaatteita pitää vielä jonkin verran varmaan ostaa, bodyja ja puolipotkareita. Muuten on tullut shoppailtua ja siivoiltua näin äitiysloman alkajaisiksi. Perusteellisempi siivous on hyvä tehdä nyt pois alta niin ei sitten sen pienen eläjän kanssa tarvitse kuin sellaista ylläpitosiivousta tehdä. Lattioita on siis imuroitu ja luututtu, vuodevaatteita vaihdettu ja pyykkikonetta pyöritetty.
Tänään oli neuvola, kaikki arvot olivat melko hyvin kohdallaan. Verenpaine 123/84, tällä kertaa aika sama kuin kotona lähtiessä mitattu. Hemoglobiini 132, olen syönyt muistaessani tuota nestemäistä rautavalmistetta, joten se varmaan vaikuttaa. Painoa oli hieman kertynyt eli nyt yhteensä 76 kiloa, pitää jälleen vähän kiinnittää huomioita syömisiin. Painonnousu voi tosin johtua turvotuksestakin, jota tuntui tulevan autossa istumisesta viikonloppuna. Oltiin nimittäin sukujuhlissa Vilppulassa, mukava reissu sinänsä, mutta olihan se taas vähän rankkaa tässä vaiheessa raskautta.
Sf-mitta oli tällä kertaa alhaisempi kuin lääkärin mittaama: 32 cm, neuvolan täti oli sitä mieltä että johtuu eri mittaajasta. Asukki näyttäisi siis olevan aika keskikäyrällä tällä hetkellä. Tyypin syke oli taas tasainen: 130 merkattiin neuvolakorttiin. Seuraava neuvola onkin sitten jo viikon päästä. Kysäisin neuvolan tätilta vielä painoarviota, kun lääkäri ei siitä viimeksi mitään maininnut. Sanoi että semmoista 3 kiloista veikkaisi, eli ei ole ainakaan isokokoinen. Oireita ei tällä hetkellä tunnu kuin välillä supistuksia ja jonkinverran tuota turvotusta. Tyyppi liikkuu normaalisti, etenkin iltayöstä kintut tuntuvat oikealla kylkiluissa ja muljuilua näkyy vatsalla. Tyypillä on edelleen lähes päivittäin hikka, meille on siis tulossa ilmeisesti hikkaileva perillinen.

-3.6.2008 (RV 38+0) Kesäkuu on saapunut ja asukkaan yksiön määräaikaista vuokrasopimusta on siis jäljellä enää tämä kuukausi. Heinäkuun 1. päivä tulisi nimittäin kaksi viikkoa yliaikaa, jolloin aletaan harkitsemaan "häätöä", jos ei asukas itse älyä poistua yksiöstään sitä ennen. Yliaikaisuuteen olemme varautuneita, koska minäkin olin kuulemma ollut haluton lähtemään ajallaan ulkomaailmaan, ja näillä jutuilla on ilmeisesti taipumus olla jonkin verran perinnöllisiä. Neuvolassa kuitenkin todettiin tänään, että tyyppi on siirtynyt kohti lähtöasemia eli maha on laskeutunut alaspäin. Itse arvelisin sen tapahtuneen viime yönä: asukas oli tapansa mukaan valveillä 11-02 yöllä ja punkesi kinttujaan jälleen kylkiluita vasten ja tuntui niinkuin jotain olisi tuolloin tapahtunut. Aamulla katseltiin vatsaa Jukan kanssa, ja hänkin oli sitä mieltä että se olisi siirtynyt alaspäin. Tämä siis varmistui neuvolan mittauksissa: sf-mitta on nyt tippunut lukemaan 30 cm ja neuvolan täti oli sitä mieltä että pää on tippunut alemmas. Hänen veikkauksensa oli että asukki saattaisi pikemminkin tulla ennen laskettua aikaa kuin jälkeen, tosin näistähän ei koskaan tiedä: oireet voivat loppua ja alkaa sitten myöhemmin uudelleen. Eilisestä lähtien on nimittäin myös ollut supistuksia, jotka ilmenevät jomotuksena vatsalla. Muut arvot olivat taas normaalit: verenpaine 126/87. Painoa oli tullut kilon verran viikossa, arveltiin että johtuu turvotuksesta, joka onkin edelleen ollut oikeastaan ainoa kiusallinen oire tässä loppuraskaudessa. Väsymystä on tosin viime aikoina ollut taas enemmän, mutta tätä voi onneksi hoitaa nukkumalla ahkerasti päikkäreitä.. Asukkaan sykkeet olivat taas hyvät, neuvolakorttiin merkittiin 137. Seuraava aika varattiin tasan viikon päähän.

-10.6.2008 (RV 39+0) Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppu kotona, mikä oli mukavaa kun on oltu niin monena viikonloppuna jossain liikkeellä. Oireina edelleen lähinnä tuota turvotusta, tyypin alhaalle siirtymisen tuntee myös kun hän painaa nyt enemmän alaspäin, joten vessassa tuntuu saavan ravata entistä useammin.
Neuvolassa kävin jälleen tänään: kaikki on edelleen normaalia. Hemoglobiini 130, verenpaine 138/86, vähän korkea varmaan johtuen verikokeen otosta. Paino oli tippunut 700 g, mikä ei ole ollenkaan huono asia... Asukas oli pirteällä päällä, kun tunnusteltiin ja sykkeitä mitattiin. Tämä varmaan johtuu ajankohdasta: usein neuvolassa on käyty aamulla, nyt oltiin iltapäivällä. Asukki tosiaan karkasi aluksi anturin alta ja häntä piti jahdata jonkin aikaa, että saatiin kunnolla kuunneltua. Muutama potkukin saatiin kuuluville. Neuvolan tädin mukaan asukki on hyvin siirtynyt alhaalle ja ilmeisesti jo kiinnittynyt. Joten nyt sitten vaan odotellaan, seuraava aika varattiin viralliselle lasketulle päivälle (17.6.) eli tasan viikon päähän.

-19.6.2008 (RV 40+2) Laskettu päivä siis tuli ja meni. Sanottavasti uusia oireita ei ole ilmennyt, vanha tuttu turvotus ja välillä vähän närästystä. Ajoittain öisin asukin ollessa pirteimmillään jomottelee vatsasta, eli hän ilmeisesti saa möyrimisellään jonkinlaisia supistuksia aikaiseksi. Väsymys on ajoittain myös vaivannut, välillä on päiviä ettei oikein jaksa tehdä mitään muuta kuin ottaa päikkäreitä ja käydä välissä syömässä. Viimeiset pienemmät hankinnat tulokasta varten on nyt kuitenkin saatu tehtyä ja sairaalakassi pakattu valmiiksi.
Maanantaina neuvolan täti soitti ja siirsi neuvola-ajan tälle päivälle. Neuvolassa olikin sijainen, joka oli myös ihan mukava tyyppi. Sf-mitta oli taas noussut lukemaan 34, syke tasainen. Verenpaine oli vähän korkea, mutta toisaalta se oli kotona mitattuna 120/72. Muuten kaikki oli jälleen normaalia, paino oli tippunut melkein kilon verran edellisestä kerrasta. Neuvolan tädin mukaan onkin yleistä, että loppuajasta paino putoaa. Seuraava aika laitettiin jo ensi maanantaille. Oli myös puhetta, että ensi viikon torstaina tai perjantaina voi ryhtyä tilaamaan aikaa äitiyspoliklinikan yliaikaseurantaan, jos ei perillinen ole siihen mennessä ilmaantunut.

-23.6.2008 (RV 40+6) Tänään oli toiseksi viimeinen neuvolakäynti jos mennään yliajalle, viimeinen neuvola-aika tuli vielä perjantaille. Neuvolassa on näin kesäloma-aikaan ilmeisesti vaan sijaisia töissä. Tämänkertainenkin oli ihan mukavan tuntuinen, joskin aika nuori. Kaikki arvot olivat jälleen normaaleja, verenpaine jopa ällistyttävän hyvä neuvolassa mitatuksi: 124/88. Paino oli tällä kertaa noussut, parilla edellisellä kerralla oli laskenut. Sf-mitaksi tuli nyt 36, tosin tämä taitaa olla aika paljon mittaajasta kiinni oleva lukema ja minusta tuntuu ettei tämänkertaisella mittaajalla ollut kovin tiukalla tuo mittanauha. Noususuunnassa Sf-mitta kuitenkin taas on, kun katsoo tuota edellistä mittausta joka oli 34 senttiä.
Tällä kertaa asukas oli hereillä sykkeitä kuunnellessa. Edelliskerralla tyyppi oli nimittäin niin sikeässä unessa, ettei se reagoinut tunnusteluun ja sykkeiden kuunteluun mitenkään. Tänään siis karkailtiin taas anturin alta pois ja potkittiin siinä sivussa kylkeen. Muuten ei ole ilmennyt mitään uusia oireita sen puolesta, että perillinen sieltä aikoisi tulla joskus poiskin. Ensi viikolla siirrytään sitten siis Jorviin yliaikaseurantaan, jossa ilmeisesti käydään sitten muutaman päivän välein jos ei sitä ennen mitään rupea tapahtumaan. Ensi viikon tiistaina siis viimeistään selviää kuuluuko sitä siihen vajaan viiden prosentin joukkoon, joilla menee virallisesti yliaikaiseksi eli RV 42+0 ylittyy.

-27.6.2008 (RV 41+3) Viimeinen neuvolakäynti on nyt sitten takanapäin, Jorviin mennään jokatapauksessa seuraavaksi joko synnyttämään tai yliaikakontrolliin. Kontrolliaika varattiin sunnuntaille, jolloin on siis kulunut 41+5, tutkimukset tehdään synnytysvastaanotolla, mikä selittääkin sen, että aikoja annetaan sunnuntaiksikin. Jorvin nettisivuilla kerrotaan yliaikaseurannasta seuraavaa: "Yliaikaisuusseuranta aloitetaan äitiyspoliklinikalla, kun raskauden kesto on 41 viikkoa ja 5 päivää (41+5) ja vastaanotolla käydään kahden-kolmen päivän välein." -Tutkimuksissa ainakin katsotaan ultralla mitä tyypille kuuluu, mittaillaan supistuksia ja kuunnellaan sykettä.
Neuvolassa tämänkertainen sijainen oli sitä mieltä, että pää olisi nyt tosiaan kiinnittynyt, kun maanantaina se kuulemma liikkui vielä jonkin verran. Siitäkään ei vielä mitään voine päätellä asukkaan ulostulo aikeista, onpahan siellä valmiina kuitenkin. Muut arvot olivat ihan normaalit. Sf-mitta oli sama kuin maanantaina eli 36. Tällä kertaa asukas oli taas nukkumassa, kuten yleensä aamulla neuvolassa käynneillä. Syke oli 130 tienoilla lähes koko ajan, loppuajasta hän heräili vähän protestoimaan sykkeen kuuntelua potkimalla, äänihän kuuluu dopplerista sinne vatsaankin.

SYNNYTYSTARINA

Sunnuntaina 29.6.08 lähdettiin käymään yliaikakontrollissa Jorvissa raskausviikolla 41+5. Ultrassa lääkäri totesi tilanteen olevan muuten normaali, mutta lapsivettä on vähän. Hän ilmoitti että sillä saa käynnistyksen, joka tuli meille vähän yllätyksenä. Olimme olettaneet että vielä odotetaan, jos kaikki on perillisellä kunnossa. Pääsimme käymään vielä kotona, josta haettiin sairaalakassit ja ruokittiin kissa.

Käynnistykseen saavuttiin n. klo 12:00. Käynnistys aloitettiin n. 13:00 kalvojen puhkaisulla, ja kun omia supistuksia ei tästä huolimatta tullut tunnin kuluessa, aloitettiin oksitosiini -tiputus. Oksitosiiniä lisättiin asteittain ja se lisäsi tietysti kipuja. Ilokaasua ryhdyttiin nuuhkimaan seitsemän paikkeilla. Siitä tulikin hieman pöhnäinen olotila ja tuleva isäkin pääsi kokeilemaan kivunlievityskonsteja.. Seuraava vuoroon tullut kätilö ryhtyikin sitten todenteolla lisäämään oksitosiinin määrää ja noin puoli kymmeneltä totesin, että nyt on epiduraalin paikka. Kätilö kehui, että anestesialääkäri on oikein hyvä hommassa ja varmaan olikin mutta sosiaaliset taidot olivat vähän niin ja näin: ensimmäisen epäonnistuneen pistoyrityksen jälkeen (joka osui ilmeisesti johonkin toisen jalan hermoon), hän totesi että "tänään ei epiduraalit onnistu ollenkaan".. Siitäpä tuli piikkikammoiselle tosi luottavainen olo, mutta onneksi toisella yrittämällä onnistui.

Oksitosiinin määrää lisättiin kiihtyvällä tahdilla, oksitosiinin aiheuttamia supistuksia tuli myöskin kiihtyvällä tahdilla. Epiduraalia laitettiin lisäannos yhteensä kolme kertaa. Ennen kolmatta lisäannosta epiduraalia neuvoteltiin lääkärin kanssa, joka oli jo sitä mieltä että sektio saattaisi olla parempi vaihtoehto. Lisäannos kuitenkin laitettiin vielä klo 4:10 maanantain puolella ja oksitosiinin määrää laskettiin, koska kätilön mukaan olisi mahdollista se auttaisi. Ongelmana siis oli, että tyyppi ei syystä tai toisesta saanut tehtyä viimeistä käännöstään alaspäin ennen ponnistusvaihetta, eli hän oli siis liian ylhäällä, että ponnistamisen voisi aloittaa. Klo 5:20 tehtiin päätös että tehdään sektio, syynä pitkittynyt avautumisvaihe.

Leikkaava lääkäri lupasi ennen sektiota että Jukka pääsee mukaan, mutta anestesialääkäri päättikin viime hetkellä toisin, Joten Jukka joutui odottelemaan leikkauksen ajan odotushuoneessa. Sektio itsessään olikin sitten nopea toimitus. Minut kärrättiin leikkaussaliin, jossa lisättiin epiduuraalin määrää, asennettiin lisätiputus, pestiin leikkauskohta ja peitettiin näkyvyys. Itse leikkaaminen ei sattunut, tuntui vain että jotakin puuhattiin leikkausalueella. Ylävatsaan se jostakin syystä aiheutti epämiellyttävia tuntemuksia, mutta tämä on kuulemma normaalia.

30.6. klo 5:48 kuuluikin sitten perillisemme ensimmäinen rääkäisy ja minulle kerrottiin että siellä on tyttö joka on kunnossa. Pieni rääkyjä vietiin hetkeksi pestäväksi ja puettavaksi ja tuotiin sitten hetkeksi takaisin rinnalle makaamaan, jossa ollessaan hän rauhoittui. Lisäksi kerrottiin, että tyttö oli saanut nk. apgar-pisteitä täydet 10. Tämän jälkeen hänet vietiin isänsä hoidettavaksi ja minut vietiin heräämöön tarkkailtavaksi vielä noin pariksi tunniksi. Perhe yhdistettiin viimein lapsivuodeosastolla josta saimme perhehuoneenkin vaivattomasti...

Tässä on kohdunpohjan korkeuden kasvu skannattuna kaaviona. Kuva päivitetään
taas seuraavan neuvolakäynnin jälkeen. Klikkaamalla kuvaa näet kaavion isompana.

Sivun alkuun Etusivulle